Tällä kertaa tarkastelun kohteena on artikkeli ”Kompromissi avioliittokysymyksessä on paavalilaista” jonka on kirjoittanut Päivi Vähäkangas, Pappi ja teologian tohtori. Artikkeli alkaa kuvailemalla Apostolien kokoukseksi kutsuttua tapaamista Jerusalemissa 48 jKr. Artikkelia lukiessa ja tarinan edetessä syntyy vaikutelma, että tässähän on selkeä Raamatullinen perusta argumenteille, mitä artikkelissa tullaan myöhemmin esittämään.
Valitettavasti tämä illuusio haihtuu hyvin pian. Artikkelissa annetaan ymmärtää, että Paavali olisi täynnä Pyhää Henkeä tehnyt kompromissin Jumalan tahdon kanssa ja se olisi meille Pyhän Hengen inspiroituna Luukkaan toimesta kirjoitettu Apostolien tekoihin.
Ymmärrän kyllä, että Raamattuun on kirjoitettu ihmisten tekemiä asioita mitkä ovat väärin eli syntiä. Kaikki ihmiset tekevät syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. On kuitenkin selkeästi eri asia lukea Raamatusta kuvausta historiasta, eli miten asiat ovat tapahtuneet tai ihmiset toimineet, kun taas ehdottaa, että meillä olisi Raamatussa kristityille tarkoitettua opetusta ja oppia joka on Jumalan tahdon vastaista.
Eihän avioliitto ole millään tavalla keskeinen ja luovuttamaton oppikysymys. Uskontunnustuksessa lausumme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen, miten pääsemme hänen yhteyteensä. Avioliitosta uskontunnustuksessa ei puhuta mitään.
Lähde: evl.fi blogit
Mihin uskontunnustukseen kirjoittaja viittaa? On monia hyviä uskontunnustuksia missä selkeästi määritellään avioliitto miehen ja naisen väliseksi. Esimerkiksi Westminsterin uskontunnustus sanoo:
Avioliiton on oltava heteroseksuaalinen ja yksiavioinen. Avioliiton tarkoituksena on tarjota aviomiehen ja vaimon keskinäinen apu, laillisten lasten syntyminen, kirkon kasvu ja estää ”saastaisuus”.
Westminster uskontunnustus luku 24 (vapaasti suomennettu)
Kirjoittaja puhuu yhdestä uskontunnustuksesta, mutta Evankelis-Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat tuntevat kolme uskontunnustusta. Näitä ovat:
- Apostolinen uskontunnustus
- Nikean uskontunnustus
- Athanasiuksen uskontunnustus
Kirkomme tunnustuskirjat tuntevat kolme jo varhaiskirkon ajoilta peräisin olevaa uskontunnustusta. Ne ovat peräisin kristillisen kirkon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Niissä ilmaistaan lyhyesti kristillisen uskon ja opin keskeisin sisältö. Ne kuvaavat sitä, mikä kristilliselle uskolle on yhteistä.
Lähde: evl.fi
Noh, asiaa hieman mietittyäni, kirjoittaja Päivi Vähäkangas, viittaa todennäköisimmin ev.lut kirkon messuissa käytettyyn Apostoliseen uskontunnustustukseen. Luin muistin virkistyksenä tämän Apostolisen uskontunnustuksen läpi, ja asia on juuri niinkuin kirjoittaja sanoi. Siellä ei mainita avioliittoa! Onko kirjoittajalla tässä pointti?
Keskeiset ja luovuttamattomat oppikysymykset
Eihän avioliitto ole millään tavalla keskeinen ja luovuttamaton oppikysymys.
Lähde: evl.fi blogit
Mutta eipäs vielä innostuta. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki mitä ei mainita Apostolisessa uskontunnustuksessa eivät ole keskeisiä ja luovuttamattomia oppikysymyksiä? Tai käänteisesti sanottuna, ovatko vain Apostolisessa uskontunnustuksessa mainitut asiat keskeisiä ja luovuttamattomia oppikysymyksiä?
Otetaan esimerkiksi kristityille rakkaat 10. käskyä jotka kuvaavat hyvin Jumalan pyhyyttä ja luonnetta. 10. käskyä on ns. moraalilaki joka on osa kristillistä uskoa (löytyy myös evankelis-luterilaisen kirkon katekismuksessa). Kyseessä ei siis ole vain juutalaisille annettu laki joka ei sitoisi meitä kristittyjä. Emmehän me kristitytkään halua pitää muita jumalia tai käyttää turhaan Herran nimeä?
Peilataanpa 10. käskyä tähän Apostoliseen uskontunnustukseen.
- Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
- Tämä näyttäisi löytyvän
- Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Pyhitä lepopäivä.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä tapa.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä tee aviorikosta.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä varasta.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
- Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
- Tätä ei näyttäisi löytyvän
Eli jos katsomme siis 10. käskyä, niin kirjoittajan logiikalla varastaminen, kateus, valehteleminen, tappaminen, Jumalanpilkka, aviorikos, vanhempien kunnioitus, tai lepopäivä ovat asioita jotka eivät ole keskeisiä ja luovuttamattomia oppikysymyksiä?
En voi allekirjoittaa tälläistä näkemystä!
On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että meidän protestanttisina kristittyinä tulisi ymmärtää Sola Scriptura eli Raamattu-periaate. Me uskomme niinkuin Raamattu sanoo, emmekä niinkuin uskontunnustuksessa lukee. Uskontunnustukset ovat tarkoituksella tiivistelmiä keskeisistä Raamatun opetuksista eikä täydellisiä ilmoituksia siitä mitä Raamattu opettaa.
Sola scriptura -periaate on toinen protestanttisen reformaation pääperiaatteista.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sola_scriptura
Sanoisin, että uskontunnustuksessa olevat asiat ovat enemmän keskeisiä kuin ne mitkä siellä eivät ole (olettaen Westminsterin tunnustus tai muu laajempi hyvä reformoitu tunnustus), mutta mikään Raamatun opetus itsessään ei ole luovutettavissa oleva vaikkei se jossain uskontunnustuksessa olisikaan.
Tälläinen näkemys myös viestii hyvin eriskummallisesta suhtautumistavasta syntiin. Jos joku asia on ns. ”vähemmän tärkeä” tai ”vähemmän keskeinen” niin voimme tehdä syntiä? Tämä näkemys myös viestii asian niin, että sen lisäksi, että voimme olla välittämättä siitä mitä Raamattu opettaa avioliitosta niin päin vastoin, haluamme kääntää sen syntiseksi kauhistuksesi ja olla ylpeitä siitä.
Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus
3. Mooseksen kirja 18:22
Eikö vaan voitaisi antaa periksi?
Miksi siis meidän on niin vaikea löytää kompromissia avioliittoasiassa?
Lähde: evl.fi blogit
Vastaus on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Kristittyinä pitäydymme viimeiseen asti kiinni Raamatusta. Jos et usko Paavalia (muista Sola Scriptura) niin uskotko Jeesusta? Jeesus Kristus sanoo meille, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jonka Jumala on säätänyt.
Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’
Matteuksen Evankeliumi 19:4-6
ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’?
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Jumala sanoi ensimmäisille ihmisille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää”. Tämä on yksi avioliittoon tarkoitettu asia. Homopari tai lesbopari eivät voi lisääntyä avioliitossa keskenään. Naisparilla tämä onnistuu haureuden kautta tai muilla moderneilla tieteellisillä menetelmillä, mutta ei tee siitä silti hyväksyttävää.
Mitä voisimme oppia Paavalilta?
Päivä Vähäkangas heittää artikkelin otsikossa ilmaan myös kysymyksen, että ”mitä voisimme oppia Paavalilta?”. Katsokaamme siis mitä Paavali on kirjoittanut Pyhän Hengen inspiroimana. Se löytyy Raamatusta, jonka protestantteina uskomme olevan erehtymätöntä Jumalan Sanaa (Raamattu-periaate / Sola Scriptura).
Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa. Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä.
Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille 6:9-11
Soli Deo gloria
Lähde: evl.fi blogit