Tarkoittaako nykyään niin paljon puhuttu tasa-arvo synnin hyväksymistä? Jos luovumme Raamatun auktoriteetista ja alamme puhua tasa-arvosta ilman Raamatun perustaa niin mitä se oikeastaan tarkoittaa? Täytyykö meidän hyväksyä myös nämä muut samassa Raamatun kappaleessa mainitut synnit tasa-arvon nimissä?
Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.
Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille 6:9-10
Täytyykö meidän hyväksyä tasa-arvon nimissä, että kirkossa (Evankelis-luterilaisessa) harjoitetaan epäjumalanpalvontaa, irstailua ja juopottelua? Pitäisikö meidän järjestää tapahtumia ja keskusteluja, että kirkko alkaisi hyväksyä ja siunata epäjumalanpalvontaa?
Tähän vastaus on jokseenkin niin ilmeinen, ettei siihen edes tarvitse vastata. Mutta miksi asia on sitten jotenkin niin erilainen homoseksuaalisuuden kanssa?
Raamattu sanoo selkeästi, että homoseksuaalisuuden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Miksi kirkko haluaa olla ”sulkemassa taivasten valtakunnan ovea”?
Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
Matteuksen Evankeliumi 23:13
Lähde: Kirkko ja Kaupunki